Synkopee määritellään lyhyeksi tajunnanmenetyskohtaukseksi, josta potilas virkoaa spontaanisti ja palautuu ennalleen ilman toimenpiteitä. Synkopee johtaa usein myös kaatumiseen hetkellisen lihastonuksen katoamisen vuoksi. Tilaan saattaa liittyä lyhyt toonis-klooninen-kouristuskohtaus, jota ei kuitenkaan tule sekoittaa varsinaiseen kourituskohtaukseen (potilas ei jää sekavaksi / postiktaaliseksi).
Synkopeen taustalta voi löytyä useita etiologioita. Vasovagaalinen synkopee (kipu, pelko, kuumuus, pitkään seisominen) on yleensä hyvänlaatuinen, mutta sydänperäinen synkopee on vaarallinen. Sydänperäisen synkopeen taustalla on usein rakenteellinen tai hankittu sydänsairaus tai esim. perinnöllisiin sairauksiin liittyvä pitkä QT-aika, joka altistaa kammiorytmihäiriöille ja äkkikuolemalle.
Synkopeen määritelmän mukaisesti potilasta tutkittaessa oire on jo ohittunut täysin ja sydämen rytmi on normaali. 12-kanavainen EKG kuuluu kuitenkin jokaisen synkopee-potilaan arvioon, sillä EKG voi antaa vihjeitä synkopeen sydänperäisyydestä. Infograafissa kuvatut ekg-löydökset lisäävät sydänperäisen synkopeen mahdollisuutta ja kohonnutta riskiä. Tarkan anamneesin teko on myös tärkeää.
Synkopee voi liittyä johonkin käynnissä olevaan prosessiin (aorttakatastrofi, sydäninfarkti, kammiotakykardia), jolloin kliinikon tulisi tunnistaa tilanne ja korjata perustelintoimintoja uhkaava häiriö välittömästi. Tällaisessa tilanteessa tajunnanmenetystä ei luokitella synkopeeksi.
Lähteet:
https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo96519.pdf
http://hqmeded-ecg.blogspot.com/2015/04/ed-syncope-workup-after-h-and-p-ecg-is.html?m=1
Akuuttihoito-opas. Duodecim 2015.
Instagram-julkaisu:
https://www.instagram.com/p/BvwiWPwg8eJ/
Paramedic.fi 