Auskultaatio tarkoittaa sydämen, keuhkojen tai vatsan alueen kuuntelututkimusta, jonka suorittamiseen käytetään yleensä stetoskooppia. Tässä materiaalissa auskultaatio –termiä käytetään kuvaamaan hengitysäänten stetoskooppiavusteista kuuntelemista. Hengitysäänten auskultaatio on tärkeä perustutkimus myös ensihoidossa ja se vaatii toistuvaa harjoittelua.
Stetoskoopilla suoritettava auskultaatio voi etenkin anamneesiin yhdistettynä tarjota jopa potilaan hengen pelastavaa informaatiota ja ohjata oikeaan suuntaan potilaan hoidossa ennen kuin kehittyneempiä tutkimusmenetelmiä otetaan käyttöön. Auskultaatiota kliinisenä tutkimusmetodina käytetään hengityselimistön poikkeamien löytämiseen ja arviointiin. Auskultaation suorittajan kokemuksella on merkittävä vaikutus tutkimuksen onnistumisen kannalta. Stetoskooppiavusteisen auskultaation non-invasiivisuus, edullisuus ja käytännöllisyys kuitenkin puoltavat sen käyttöä.
Auskultaatiossa käytettävät välineet
Hengitysäänten kuulonvaraisen auskultaation apuvälineenä käytetään stetoskooppia. Yleisimmin kliinisessä ympäristössä käytössä on kahdenlaisia stetoskooppimalleja: yksi- tai kaksikalvoisia. Lisäksi stetoskooppivalmistajien mallistoista löytyy erikoistarkoituksiin tehtyjä digitaalisia, kevytrakenteisia ja pediatrisia stetoskooppeja.
Stetoskoopin keksijänä pidetään ranskalaista lääkäriä Rene Laennecia, joka käytti vuonna 1816 paperista pyöritettyä putkiloa kuunnellakseen ääniä potilaansa rintakehältä. Laennec nimesi keksintönsä stetoskoopiksi yhdistämällä kaksi kreikan kielen sanaa: stethos (rinta) ja skopein (katsoa tai nähdä). Toimenpiteen Laennec risti ”auskultaatioksi” (lat. auscultare = kuunnella). Vuonna 1852 amerikkalainen George P. Camman jalosti Laennecin keksintöä ja kehitti stetoskoopin, jossa oli korvakappaleet molemmille korville. Hänen kehittämäänsä mallia käytettiin lähes muuttumattomana 1960-luvulle asti, jolloin Harwardin yliopiston professori David Littmann patentoi nykyisin käytössä olevien stetoskooppien mallin.
Nykyaikainen stetoskooppi koostuu potilaan ihoa vasten painettavasta rintakappaleesta kalvo-osineen (yksi- tai kaksikalvoinen malli), varresta, letkustosta, kuuntelukaarista sekä korvakappaleista (kuvio 6). Perinteisen stetoskoopin varteen kiinnittyy rintakappale, jossa on sekä suppilo, että kuuntelukalvo. Stetoskooppi vahvistaa matalataajuisia ääniä (70 – 100 Hz) ja vaimentaa korkeita ääniä (200 – 2000 Hz). Suppiloa käytettäessä kuullaan paremmin matalataajuiset äänet ja kalvopuolta käytettäessä korkeataajuiset äänet korostuvat. Kalvo-osan painamisvoimakkuudella voidaan vaikuttaa matalien tai korkeiden taajuuksien kuulumiseen.
Auskultaatiota edeltävät toimenpiteet ja olosuhteiden optimointi
Ennen varsinaisen auskultaation aloittamista on varmistettava, että potilaan kunto sallii tutkimuksen suorittamisen. Potilaan hengitystien tulee olla avoin ja hänen tulee kyetä hengittämään spontaanisti. Poikkeuksena spontaanin hengityksen vaatimukseen ovat tilanteet, joissa potilaan ilmatie on varmistettu intuboimalla tai supraglottisella apuvälineellä ja ventilaatio tapahtuu joko manuaalisesti palkeella tai hengityskoneen avulla
Hengitysääniä voidaan kuunnella istuvassa, puoli-istuvassa tai makuuasennossa. Yleensä istuma-asento on mielekkäin vaihtoehto hengitysvaikeudesta kärsivälle potilaalle. Lisäksi on hyvä huomioida, että tietyistä sairaustiloista johtuvat löydökset, kuten keuhkoödeemaan tai pneumoniaan liittyvät rahinat, kuuluvat vain keuhkojen alaosista potilaan asentoon nähden. Istuma-asennossa olevan potilaan auskultoinnissa kiinnitetään huomiota selän alaosista kuuluviin hengitysääniin ja makuuasennossa olevan potilaan hengitysäänet kuunnellaan myös rintakehän sivuilta.
Auskultaatio-olosuhteiden optimointi ja tutkimusta häiritsevät tekijät
Potilaan ylävartalo on hyvä paljastaa, sillä stetoskoopin ja ihon välillä olevat vaatteet häiritsevät kuuntelulöydöksiä. Myös kuunteluympäristön tulisi olla auskultaatiolle suotuisa. Ympäristön hälyäänet olisi hyvä pyrkiä eliminoimaan ja muita paikalla olevia henkilöitä on oikeus pyytää olemaan hiljaa auskultaation ajan. Potilasta pyydetään yskäisemään ennen auskultaation aloittamista, jotta suuriin hengitysteihin mahdollisesti kertynyt lima saadaan poistettua. Lisäksi potilasta pyydetään olemaan puhumatta toimenpiteen ajan. Mikäli hengitysääniä joudutaan kuuntelemaan kuljetuksen aikana, tulisi ajoneuvo mahdollisuuksien mukaan pysäyttää tutkimuksen ajaksi.
| Parantavat tekijät | Häiritsevät tekijät |
|
Ylävartalon paljastaminen Rauhallinen kuunteluympäristö Potilas yskäisee ennen auskultaatiota Potilas on hiljaa auskultaation aikana Ambulanssi pysäytetään auskultaation ajaksi Rauhallinen kuunteluympäristö Stetoskoopin suppilo-osan käyttäminen |
Vaatteet stetoskoopin ja ihon välillä Ympäristön hälyäänet Liikkuva ajoneuvo |
Auskultaatiotutkimuksen suorittaminen
Hengitysäänten auskultaatiota aloitettaessa potilasta pyydetään hengittämään syvään suun kautta, jotta hengitysäänet kuuluisivat riittävän voimakkasti. Hengitysäänten kuunteluun käytetään mieluiten stetoskoopin suppilo-osaa, jotta ihokarvojen ja ihon aiheuttamat äänet eivät häiritse tutkimusta. Yksipuolista stetoskooppia käytettäessä äänitaajuuksien kuulumista säädellään kalvo-osan iholle painamiseen kohdistettavalla voimalla. Stetoskoopin korvakappaleet asetetaan korville siten, että ne osoittavat kuuntelijan nenän kärkeä kohti. Näin varmistetaan korvakappaleiden optimaalinen tiiviys korvakäytäviä vasten ja paras kuuntelutulos. Suun kautta hengittämisen lisäksi potilasta voidaan pyytää auskultaation aikana hengittämään voimakkaasti ulos, jolloin keuhkoputket painuvat lievästi kasaan ja ilman virtausnopeus kasvaa. Näin voidaan havaita mahdolliset obstruktiivisten keuhkosairauksien loppuekspiratoriset vingahdukset ja muita poikkeavia löydöksiä.
Hengitysäänet tulisi kuunnella symmetrisesti molempien keuhkojen puolilta, jotta mahdolliset puolierot voidaan havaita (kuvio 7). Rintakehän etupuolelta hengitysäänet kuunnellaan mieluiten kolmesta eri kohdasta kummankin keuhkon alueelta. Selkäpuolelta kuunnellaan kahdesta tai neljästä kohdasta kattavasti siten, että molempien keuhkojen hengitysäänet tulevat kattavasti auskultoiduksi. Potilas voi ristiä kätensä selän puolelta hengitysäänten kuuntelun ajaksi, jotta lapaluut eivät ole anatomisesti auskultaation tiellä. Potilaan asennosta riippuen hengitysääniä voi olla hyödyllistä kuunnella myös rintakehän sivuilta kainaloiden alapuolelta.
Paramedic.fi 